Filioque

Nykyään Filioque on ajankohtainen aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Aihe on vaikuttanut yhteiskunnassa laajasti, herättänyt laajaa kiinnostusta ja ollut keskustelun aiheena eri alueilla. Filioque on ollut pitkään tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena sen tärkeyden vuoksi, ja mielipiteet siitä ovat vaihtelevia ja usein intohimoisia. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Filioque:n eri puolia ja sen vaikutuksia eri yhteyksissä tarjoamalla laajan ja yksityiskohtaisen näkemyksen, jonka avulla lukija voi ymmärtää paremmin tätä erittäin tärkeää asiaa.

Filioque on latinaa ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyvät idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikean uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen Pyhää Henkeä käsittelevä kolmas kappale kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta).

Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli vuonna 1054 tehdyt paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan vasatavuoroiset pannaanjulistukset, jotka purettiin vasta vuonna 1965.

Lähteet

  1. a b Filioque evl2.fi. Arkistoitu 31.7.2016. Viitattu 16.7.2016.
  2. Halme L. ym.: Majakka, s. 141. WSOY, 2004.