Nykymaailmassa Gini-kerroin on kiinnostava aihe, joka herättää uteliaisuutta ja huomion monenlaisissa ihmisissä. Gini-kerroin on valloittanut kaikenikäisten ja -taustaisten henkilöiden mielikuvituksen, olipa sen nykypäivän merkityksellisyys, vaikutus yhteiskuntaan tai historiallinen merkitys. Gini-kerroin on edelleen jatkuvan tutkimuksen ja mielenkiinnon kohteena sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin ja sen merkitykseen akateemisilla tai tieteellisillä aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme Gini-kerroin:n eri ulottuvuuksia analysoimalla sen vaikutuksia, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Tutkimme myös erilaisia näkökulmia Gini-kerroin:een ja korostamme sen merkitystä ja relevanssia eri opinto- ja käytännön aloilla.
Maailman maat Gini-kertoimen mukaan. Data vuosilta 1990–2020.
Yli 50
30–35
45–50
Alle 30
40–45
Ei tietoa
35–40
Gini-kertoimella voidaan mitata matemaattisesti tietyn jakauman epätasaisuutta. Yleisimmin Gini-kerrointa käytetään kuvaamaan tuloerojen suuruutta. Kertoimen kehitti italialainen tilastotieteilijäCorrado Gini vuonna 1912.
Gini-kerroin on tulonjakautumisen tasa-arvoisuuden mittari. Se kuvaa tuloeroja keskitetysti. Gini-kertoimen raja-arvoja ovat 0 ja 1: täydellisen tasaisessa tulonjaossa arvo on 0, kun taas maksimaalisesti epätasaisen tulonjaon toteutuessa arvo on 1, jolloin yksi henkilö saa kaiken tulon. Toisin sanoen, mitä suurempi arvo, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-arvo voidaan esittää myös prosentteina eli lukuarvo sadalla kerrottuna, jolloin raja-arvot ovat vastaavasti 0 ja 100.
Tulonjakokuvauksissa käytetään yleisesti menetelmää, jossa tulonsaajat järjestetään tulojen suuruuden mukaan nousevaan järjestykseen ja lasketaan sitten kunkin desiilin tai kvintiilin osuudet tulojen kokonaissummasta. Vertaamalla keskenään tuotannontekijätulojen jakaumaa ja käytettävissä olevien tulojen jakaumaa saadaan käsitys tulojen uudelleenjaon vaikutuksista.
Tuloerojen kuvauksessa joudutaan ottamaan kantaa myös siihen vertaillaanko kotitalouksien vai yksittäisten henkilöiden välistä tulonjakoa. Kummassakin on puolensa. Yleensä yksilön toimeentulo määräytyy koko kotitalouden taloudesta, mutta toisaalta tilastoissa suuren kotitalouden henkilöt saavat vähemmän painoarvoa kuin esimerkiksi yhden hengen kotitalouden henkilö. Tulojen jakautuminen kotitalouden sisällä voi vaihdella, mikä tuo haastetta tutkimiseen.