Tässä artikkelissa tutkimme Hannu Väisänen:n kiehtovaa elämää ja sitä, kuinka hänen vaikutuksensa on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan. Hannu Väisänen on ollut erittäin tärkeä hahmo eri aloilla politiikasta tieteeseen, ja hänen perintönsä on edelleen ajankohtainen. Seuraavilla riveillä perehdymme Hannu Väisänen:n elämään ja työhön tutkimalla hänen saavutuksiaan, haasteitaan ja panoksiaan maailmalle. Tämän analyysin avulla toivomme saavamme valoa Hannu Väisänen:n tärkeydestä ja sen pysyvästä vaikutuksesta maailmaan.
Väisäsen maalaukset ovat hienostuneen keveitä ja niissä on niukoin keinoin toteutettua estetismiä. Aiheissa Väisänen suosii usein kuvallisia arkkityyppejä ja niiden merkityksillä leikkimistä.
Väisänen on kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaisia taiteilijoita. Hänet tunnetaan taidemaalarina ja graafikkona, mutta myös kirjailijana, lavastajana ja esiintyjänä.
Hannu Väisänen opiskeli Suomen Taideakatemian koulussa eli Ateneumissa vuosina 1970–1974. Hän on Bellinin akatemian elinikäinen jäsen. Akatemialla oli 1970- ja 1980-luvuilla merkittävä rooli suomalaisen performanssin ja happeningien uranuurtajana. Väisänen kuului tällöin akatemian ydinryhmään, jonka muita keskeisiä vaikuttajia olivat Outi Heiskanen, Mirja Airas ja Pekka Nevalainen. Väisänen toimi aktiivisesti myös akatemian toimintaa sivunneessa Record Singers -ryhmässä.
Väisänen on tehnyt Yleisradiolle kuvataidetta käsittelevän ohjelmasarjan Kahdeksan sisäkuvaa vuonna 1985. Kalevalan juhlavuonna 1999 julkaistun uuden Kalevalan kuvitustyö teki hänet laajalle yleisölle tunnetuksi. Romaaninsa Vanikan palat pohjalta hän teki maalauksia, jotka olivat esillä näyttelyssä Vanikalle piirrettyä kirjan ilmestymisvuoden syksyllä. lähde?
Väisäsen julkisista töistä mainittakoon vuoden 1977 alttaritaulu ja yhdeksän muuta maalausta akateemikko Juha Leiviskän suunnittelemaan Pyhän Tuomaan kirkkoon Oulussa, 1987–1989 alttaritriptyykki Helluntain ihme – fragmentteja uskostaKäpy ja Simo Paavilaisen suunnittelemaan Kontulan kirkkoon Helsingissä, vuonna 1991 valmistunut maalaussarja Uudenkaupungin seurakuntakeskuksessa, ja kaksi maalausta Suomen Kansallisoopperaan.
Väisänen on kirjoittanut toistaiseksi seitsenosaisen romaanisarjan, joka kuvaa hänen alter egonsa Anteron nuoruutta, kasvamista taiteilijaksi oululaisesta kasarmiympäristöstä ponnistaen ja elämää taiteilijana Suomessa ja Ranskassa. Sarjan toinen osa Toiset kengät palkittiin vuonna 2007 Finlandia-palkinnolla, ja Väisäselle myönnettiin saman vuoden marraskuussa myös Taiteen valtionpalkinto. Romaanisarjan kahteen ensimmäiseen osaan perustuva näytelmä Toiset kengät kantaesitettiin 1.3.2014 Väisäsen lavastamana Oulun kaupunginteatterissa.
Vuonna 2008 oli Espoon modernin taiteen museossa Emmassa Hannu Väisäsen suunnittelema näyttely Koiran ja suden välissä. Väisänen valitsi ripustukseen Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta yksinomaan valko-, harmaa- ja mustasävyisiä teoksia. lähde?
Yksityiselämä
Väisänen on asunut vuodesta 1989 Ranskassa, osan vuotta Pariisissa ja osan Lounais-Ranskan Souillacissa. Hänellä on sekä Suomen että Ranskan kansalaisuus. Hänen elämänkumppaninsa on Christophe Rischard. Väisäsen vanhemmat olivat sotilasmestari, vakuutustarkastaja Heikki Väisänen ja Anja Väisänen, o.s. Lehtomäki.
Kirjallinen tuotanto
Johannes puhuu Prochorokselle. Runokokoelma. Helsinki: Kirjayhtymä, 1989. ISBN 978-951-2-63369-2.