Indikatiivi

Tämänpäiväisessä artikkelissa käsittelemme aihetta Indikatiivi, aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Indikatiivi on aihe, joka ei rajoitu yhteen aiheeseen, koska se voi vaihdella henkilökohtaisista, ammatillisista, kulttuurisista, historiallisista, sosiaalisista tai poliittisista näkökohdista. Se on aihe, joka on herättänyt monien huomion, ja on tärkeää keskustella siitä eri näkökulmista, jotta ymmärrät paremmin sen laajuuden ja vaikutuksen. Tämän artikkelin aikana analysoimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Indikatiivi:een, tutkien sen vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja.
Indikatiivi
Ilmaisee toteamusta tai tekemisen todellisuutta.
Suomen kielessä
Persoonat yksikön 1. persoona (minä)
yksikön 2. persoona (sinä)
yksikön 3. persoona (hän)
monikon 1. persoona (me)
monikon 2. persoona (te)
monikon 3. persoona (he)
passiivi
Aikamuodot preesens
imperfekti
perfekti
pluskvamperfekti
Esimerkki Hän syö.
Tapaluokat suomen kielessä
Indikatiivi
Konditionaali
Imperatiivi
Potentiaali

Indikatiivi eli tositapa on verbin tapaluokka eli modus. Se on perustapaluokka, moduksista sävyneutraalein ja kuvaa tekemisen todellisena, esimerkiksi kävelen. Suomen indikatiivi on tunnukseton. Indikatiivi on moduksista käytetyin.

Indikatiivi esiintyy kaikissa kielissä. Indikatiivissa oleva verbi on varmaa tietoa, esimerkiksi ”Menen kotiin.” Indikatiivia käytetään muun muassa toteamuksissa, esimerkiksi ”Hän syö.” Indikatiivi voi esiintyä kaikissa aika- ja persoonamuodoissa.

Lähteet

  1. Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1–3, s. 249. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-18839-9.

Aiheesta muualla