Karlismi

Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia aihetta Karlismi perusteellisesti. Sukellamme kaikkiin Karlismi:een liittyviin keskeisiin näkökohtiin sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Analysoimme sen vaikutuksia yhteiskuntaan, kulttuuriin ja talouteen sekä sen roolia ihmisten elämässä eri puolilla maailmaa. Tämän yksityiskohtaisen tutkimuksen avulla toivomme valottavamme Karlismi:n vähemmän tunnettuja puolia ja tarjoavamme kattavan kuvan sen merkityksestä nykymaailmassa.
Molinan kreivi Carlos María Isidro eli Don Carlos vaati itselleen Espanjan kruunua.

Karlismi on espanjalainen konservatiivinen liike, joka alun perin ajoi prinssi Don Carlosista periytyvän Bourbonien sukuhaaran oikeutta Espanjan kruunuun ja absoluuttisen monarkian palauttamista Espanjaan. He eivät hyväksyneet naispuolista hallitsijaa, ja vetosivat siinä keskiaikaiseen saalilaiseen lakiin.

Karlismin synty

Vuonna 1830 kuningas Ferdinand VII muutti pragmaattisella sanktiolla kruununperimysjärjestyksen tyttärensä Isabellan hyväksi. Karlistit eivät tunnustaneet tätä ja tukivat Molinan kreivin, Ferdinandin veljen Carlosin (1788–1855) oikeutta kruunuun. Liikkeen syntyyn vaikutti myös pettymys ranskalaisen Bourbon-hallitsijasuvun Espanjassa hallinneeseen sukuhaaraan (Borbón y Borbón). Maa ajautui vuoteen 1839 asti kestäneeseen sisällissotaan, jossa olivat vastakkain Isabellan kannattajat ja Katalonian nationalisten tukemat karlistit. Sota päättyi Isabellan voittoon.

Karlismi 1900-luvulla

Karlismi oli vahvimmilaan 1830-luvulla, mutta se koki uudelleenheräämisen vuoden 1898 Yhdysvaltoja vastaan käydyn sodan jälkeen. Tämän jälkeen se oli merkittävänä osapuolena vuosien 1936–1939 Espanjan sisällissodassa, jonka jälkeen se oli osa Caudillo, generalissimus Francisco Francon hallintoa aina vuoteen 1975 asti.

Karlismi 2000-luvulla

Karlistinen liike elää edelleen Espanjassa, mutta päivänpolitiikan ulkopuolella. Vaikka karlismi syntyi kruununperimyskiistasta, se on myös yhteiskunnallinen ideologia. Karlistien iskulause Dios, Patria y Rey (Jumala, isänmaa ja kuningas) kiteyttää liikkeen aatteelliset peruspilarit. Historiansa aikana ideologia on korostanut vastavallankumouksellisuutta, isänmaallisuutta, monarkismia, konservatismia ja katolisuutta.

Katso myös