Kieliopillinen luku

Tämän päivän artikkelissa puhumme Kieliopillinen luku:stä, aiheesta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Kieliopillinen luku on aihe, joka vaikuttaa monien ihmisten elämään, koska sillä on suora vaikutus yhteiskuntamme eri puolille. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kieliopillinen luku:een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta ja kehityksestä sen nykyiseen vaikutukseen. Lisäksi analysoimme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta Kieliopillinen luku, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja monipuolinen näkemys tästä aiheesta. Epäilemättä Kieliopillinen luku on jännittävä ja monimutkainen aihe, joka ansaitsee huomiomme ja pohdiskelumme.

Kieliopillinen luku (tai lyhyesti luku; latinaksi numerus) on kieliopillinen kategoria, joka ilmaisee asioiden määrää. Useimmissa kielissä on yksikkö (singulaari) ja monikko (pluraali). Monissa kielissä on kuitenkin myös ns. monikollisia sanoja (plurale tantum), joita käytetään vain monikossa. Jotkut kielet kuten kiina eivät merkitse monikollisuutta, vaan se on pääteltävä asiayhteydestä. Joissain kielissä on lisäksi kaksikko (duaali) tai jopa kolmikko (triaali), jotka ilmaisevat täsmällistä määrää asioita tai esineitä.

Kielissä on persoonapronominit ovat usein sekä yksikössä että monikossa. Jos kielessä yleensä on muita numeruksia, niin ne ilmenevät ainakin persoonapronomineissa. Esimerkiksi saamen kielessä on kaksikkopronominit, jotka tarkoittavat täsmälleen kahta henkilöä (esimerkiksi pohjoissaameksi moai 'me kaksi'), mutta substantiiveilla ei ole kaksikkomuotoja. Myös verbeillä voi olla persoonamuotoja, jotka ilmaisevat luvun.

Lähteet

  • Itkonen, Terho: Suomen numerus strukturalistin näkökulmasta. Virittäjä, 1962, 66. vsk, nro 2, s. 173.