Tämä artikkeli käsittelee Leipä:n aihetta yksityiskohtaisesti ja tyhjentävästi. Erilaisia Leipä:een liittyviä näkökohtia analysoidaan sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Keskustellaan asiaan liittyvistä eri kannoista ja mielipiteistä sekä Leipä:n vaikutuksista eri elämänalueille. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan lukijalle täydellisen ja objektiivisen näkemyksen Leipä:stä, jotta he ymmärtävät perusteellisesti sen tärkeyden ja sen mahdolliset seuraukset nykymaailmassa.
Leipä on peruselintarvike, joka leivotaan leipäviljasta valmistetusta taikinasta ja paistetaan. Yleensä leipätaikinaan lisätään hiivaa tai käytetään taikinajuurta, jotta taikina nousisi. Leipäjauhojen tärkein viljalaji on länsimaissa vehnä.
Liian itänyttä niin sanottua rehuviljaa ei voida käyttää leipomiseen, koska se jättää leivän sisuksen taikinamaiseksi.
Leivän kulutus on Euroopan maista suurinta Saksassa, jossa sitä kuluu noin 220 grammaa päivässä. Suomalaisista 95 prosenttia syö päivittäin leipää, kun ruotsalaisista ja norjalaisista vain noin 60 prosenttia tekee samoin. Suomalaiset söivät vuonna 2017 keskimäärin 110 grammaa leipää päivässä
Terveysvaikutukset
Täysjyväleivän on ajateltu usein aiheuttavan vähemmän verensokerin heilahteluja kuin valkoisen leivän. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa ainakaan perinteisen suomalaisen täysjyväruisleivän kohdalla, joka nostaa verensokeria yhtä jyrkästi ja lisäksi hieman korkeammalle tasolle. Täysjyväruisleivän aiheuttama verensokerin kokonaisnousu on lisäksi 20 prosenttia suurempi kuin valkoisella vehnäleivällä.
Historia ja merkitys
Leipä on yksi vanhimmista ruuista, se on tunnettu jo neoliittisella kaudella. Muinaisessa Egyptissä leivän leipominen oli yksi tärkeimmistä ruuanvalmistuksen aloista, oluen valmistuksen ohella, ja sillä oli myös uskonnollinen merkitys. Leipä on ollut Euroopassa pääruokalaji ainakin 1000-luvulta eaa. nykypäiviin. Viljaa on käytetty ruoaksi jo 10 000 vuoden ajan, aluksi veteen sekoitettuna puurona.
Suomessa leipää on leivottu yleisesti paitsi vehnästä, myös rukiista. Tapa lienee perua kaskiviljelystä, jossa tärkein viljeltävä viljalaji oli korpiruis. Pohjoisessa Suomessa myös ohra on ollut tärkeä leipävilja.
Itse leipä-sana on germaanista alkuperää. Jo ensimmäisen Raamatun käännöksessä tunnetaan sana hlaifs ja vanhempi muoto hlaiba, jotka ovat muinaisesta gootin kielestä 300-luvulta (jaa.). Suomessa ennestään leivistä käytettiin nimityksiä kyrsä ja rieska.
Markkinoilla on monenlaisia erikoisleipiä, muun muassa vähähiilihydraattinen leipä, jossa jauhot korvataan siemenillä, kuidulla, rasvalla tai proteiinilla..
Valmiiksi viipaloitu leipä tuli ensimmäisen kerran kaupallisesti myyntiin 7. heinäkuuta 1928 Yhdysvaltain Pohjois-Missourissa sijaitsevassa Chillicothen kaupungissa.
Osittain Raamatun vaikutuksesta leipä merkitsee länsimaisissa kielissä kuvaannollisesti myös ylipäänsä ravintoa tai laajemmassa merkityksessä toimeentuloa, esimerkiksi sanonnoissa "pitää perhe leivässä" ja "leipälaji" sekä englannin sanassa "breadwinner" = perheen elättäjä. Myös Isä meidän -rukouksessa esiintyy lause "Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme", jonka Luther selitti Vähässä Katekismuksessa tarkoittavan "kaikkea, mitä ruumiimme ravinnoksi tai muuten välttämättä tarvitsee"; ruoan ja muiden aineellisten hyödykkeiden lisäksi siihen kuuluu hänen mukaansa myös muun muassa "kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, hyvät säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.
Leipien jaottelu
Tämä osio pitäisi jakaa uudeksi artikkeliksi nimeltä Luettelo leivistä. Lisätietoja saattaa olla artikkelin keskustelusivulla. Syy: Luettelo vie liikaa tilaa tässä artikkelissa. Tähän sopii pikemminkin tiivistelmä siitä, millaisia leipiä on olemassa.
Ruokaleivät
Ruokaleipä on aterialla nautittava tai muuten ruoaksi syötävä leipä.
Kohotusaineettomat leivät ovat tavallisesti ohutleipiä
Cocktailleipä eli cocktailvoileipä on cocktailkutsuilla tarjottava, pieni, täytteillä päällystetty voileipä.
Jyväleivässä on koristeena kokonaisia viljan jyviä.
Korileipä on puisessa korissa kohotettu ja paistettu ruokaleipä.
Kylvöleipä oli entisaikaan syksyllä leivottu leipä, joka syötiin keväällä aloitettaessa viljan kylvötyöt.
Mausteleipä on esimerkiksi siirapilla tai pomeranssinkuorella maustettu edellisestä jaottelusta eroava sekaleipä. Mausteleipien ryhmään kuuluvat myös hapanimeläleipä ja verileipä.
Pannuleipä on paistinpannun, muurinpohjapannun tai uunipellin päällä paistettu ohut ruokaleipä.
Pataleipä on uuniin asetetussa padassa paistettu leipä
Peltileipä on uunipellin päälle levitetystä taikinasta paistettu ruokaleipä.
Täysjyväleivän jauhoista vähintään puolet on täysjyväjauhoja.
Kahvileivät
Kahvileipä on kahvin tai teen kanssa syötävä, tavallisesti makea leivonnainen.