Magneettivuon tiheys

Magneettivuon tiheys:n nimi resonoi monien mielissä joko sen yhteiskunnallisen vaikutuksen, merkityksen nykymaailmassa tai yksinkertaisesti historiallisen perinnön vuoksi. Magneettivuon tiheys on ollut keskustelun, tutkimuksen ja ihailun kohteena vuosien ajan, ja sen vaikutus on ylittänyt rajat ja sukupolvet. Tässä artikkelissa tutkimme Magneettivuon tiheys:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen, mukaan lukien sen saavutukset, kiistat ja perintö, jonka se on jättänyt yhteiskuntaan. Yksityiskohtaisen analyysin avulla löydämme Magneettivuon tiheys:n merkityksen ja sen roolin alalla, jolla se toimii. Se tarjoaa kattavan näkökulman, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää sen merkitystä nykymaailmassa.

Magneettivuon tiheys (tunnus B) on magnetismin tiheyttä kuvaava suure, jota SI-järjestelmässä mitataan yksiköllä tesla (1 T = 1 Wb/m2 = 1 V·s/m²). Magneettivuon tiheys voidaan ajatella kenttäviivojen tiheydeksi magneettikentässä. Magneettivuon tiheys riippuu sekä magneettikentän voimakkuudesta että väliaineen laadusta (permeabiliteetista).

Maan magneettivuon tiheys B on keskimäärin 50 000 nT vaihdellen päiväntasaajan noin 32 000 nT:sta napojen noin 64 000 nT:aan.

Magneettivuon tiheys määritellään

,

missä differentiaalinen pinta-ala dA on kohtisuorassa magneettivuon "virtaa" vastaan ja yksikkövektori n osoittaa vuon virran suuntaan. d on tämän pinnan läpi virtaava vuo. Määritelmästä seuraa, että magneettivuo minkä tahansa pinnan P läpi saadaan pintaintegraalina

.

Mikäli pinnan P läpi virtaava vuo on jokaisessa P:n pisteessä yhtä suuri ja kohtisuorassa pintaa vastaan, on magneettivuon tiheys pinnalla yksinkertaisesti

.

Magneettivuon tiheyttä ja magneettikentän voimakkuutta H yhdistää lineaarisessa, isotrooppisessa aineessa seuraava yhtälö, jossa on mukana myös väliaineen permeabiliteetti μ:

.

Tyhjiössä magneettivuon tiheyden ja magneettikentän voimakkuuden suhde on sama kuin tyhjiön permeabiliteetti eli magneettivakio , eli

.


Kelan magneettivuon tiheyden laskeminen

Koska kelan magneettivuo on LI/N, kelan sisällä vallitseva magneettivuon tiheys voidaan laskea seuraavasta kaavasta:

,

missä

L on käämin induktanssi
I on käämin sähkövirta
N on käämin kierrosluku
A on käämin poikkipinta-ala.

Koska käämin induktiivinen reaktanssi on ωL ja käämin virta U/(ωL), käämin magneettivuon tiheydelle saadaan myös kaava:

,

missä

U on käämin jännite
ω on kulmataajuus
N on käämin kierrosluku
A on käämin poikkipinta-ala.

Sydämettömän käämin magneettivuon tiheys voidaan laskea myös permeabiliteetistä ja virrasta seuraavasti:

,

missä

μ on permeabiliteetti
I on käämin sähkövirta
N on käämin kierrosluku
l on käämirakenteen pituus.

Kentän vaikutus liikkuvaan varaukseen ja virtajohtimeen

Magneettivuon tiheyden avulla voidaan laskea myös, kuinka suurella voimalla magneettikenttä vaikuttaa siellä liikkuvaan varaukseen. Tämä voima on

,

missä

Q on varaus,
on varauksen nopeus ja
on magneettivuon tiheys.

Homogeenisessa magneettikentässä olevaan virtajohtimen osaan, jonka pituus on || ja jossa kulkee virta , kohdistuu voima

.

Näissä yhtälöissä merkki tarkoittaa vektorien ristituloa.

Katso myös

Lähteet

  1. Ursula Ahvenisto, Esa Boren, Sven-Erik Hjelt, Tuija Karjalainen, Jarmo Sirviö: Geofysiikka tunne maapallosi sivu 51, Sanoma Pro (WSOY), 2004, ISBN 978-951-026-113-2
  2. a b c d e f Voipio, Erkki: Sähkö- ja magneettikentät, s. 100–105. Moniste 381. Espoo: Otakustantamo, 1987. ISBN 951-672-038-2.
  3. Magneetti; Internetix

Kirjallisuutta

  • Lindell, Ismo; Sihvola, Ari: Sähkömagneettinen kenttäteoria 1. Staattiset kentät. Helsinki: Otatieto, 2013. ISBN 978-951-672-354-2.