Roomalainen mytologia tarkoittaa antiikin Rooman tarustoa. Se oli saanut voimakkaita vaikutteita kreikkalaisesta mytologiasta. Rooman perustamistarinan mukaan Rooman kaupungin perustivat Romulus ja Remus. Romulus ja Remus olivat veljeksiä, ja taru kertoo, että heidän äitinsä oli Alba Longan kuninkaan Numitorin tytär, papitar Rhea Silvia, ja heidän isänsä sodanjumala Mars. Rhea Silvian olisi papittarena pitänyt olla naimaton, mutta kun hän sai kaksoset, vauvat hylättiin korissa Tiberjokeen. Eräs susiemo oli tarun mukaan ottanut Romuluksen ja Remuksen huostaansa ja kasvattanut aikuisiksi.
Rooman keisariaikana runoilija Vergilius kirjoitti keisari Augustuksen toiveesta Roomalle ja Augustuksen suvulle sankarieepoksen Aeneis, joka kytkeytyi kreikan mytologiseen tarustoon ja etenkin Troijan sotaan. Vergiliuksen mukaan Troijan hävityksestä pelastunut sankari Aineias perusti roomalaisen sivilisaation Italian niemimaalle saatuaan jumalilta siihen kehotuksen.
Vahvasti uskonnollisuuteen taipuvainen Rooman kuningas Numa Pompilius yhdisti ja yhdenmukaisti vanhoista myyteistä oppirakennelman, josta tuli Rooman virallinen valtionuskonto ja joka tunnetaan hänen mukaansa Numan uskona.
Roomalaisten tärkeitä jumalia
- Ylijumala Juppiter (kreikkalaisten vastine Zeus)
- Ylijumalan puoliso Juno (kreikkalainen vastine Hera)
- Sodan jumala Mars ja jumalatar Bellona (kreikkalainen vastine Ares)
- Meren jumala Neptunus (kreikkalainen vastine Poseidon)
- Manalan valtias Pluto (kreikkalainen vastine Hades)
- Ennustamisen ja sivistyksen jumala Apollo (kreikkalainen vastine Apollon)
- Sodankäynnin ja viisauden jumalatar Minerva (kreikkalainen vastine Athene)
- Sanansaattaja Mercurius (kreikkalainen vastine Hermes)
- Metsästyksen jumalatar Diana (kreikkalainen vastine Artemis)
- Rakkauden ja kauneuden jumalatar Venus (kreikkalainen vastine Afrodite)
- Sadonkorjuun jumala Saturnus (kreikkalainen vastine Kronos)
- Onnetar Fortuna (kreikkalainen vastine Tykhe)
- Voiton jumalatar Victoria (kreikkalainen vastine Nike)
- Kodin jumalatar Vesta (kreikkalainen vastine Hestia)
- Lemmenlevittäjä Cupido (kreikkalainen vastine Eros)
Roomalaisilla oli myös täysin omia jumalia, kuten Bellona (Sodan jumalatar), Janus, laarit ja penaatit.
Jumalten taantuminen
Roomalainen valtionuskonto alkoi menettää asemaansa erilaisille mysteeri- ja muille kulteille, joista suosituimmaksi nousi ennen pitkää Kristuksen kultti. Valtio pyrki säilyttämään valtionuskonnon asemaa määrittelemällä kristinuskon kielletyksi taikauskoksi (superstitio, vastakohtana oikea uskonto religio). Kristinuskon leviämistä yritettiin moneen otteeseen rajoittaa vainoilla. Vainot olivat aluksi katkonaisia. 200 jaa. alkaen vainot kuitenkin yleistyivät, mutta vuonna 310 ne loppuivat, kun keisari Konstantinus Suuri antoi roomalaisille uskonvapauden. Keisari Theodosius I teki kristinuskosta valtionuskonnon 380-luvulla.
Roomalaisten jumalat elävät edelleen aktiivisesti kirjallisuudessa ja länsimaisessa kulttuuriperinnössä.
Kirjallisuutta
- Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita. (Antikens historier, 1959.) Suomennos: Maija Westerlund. 3. täydennetty painos (1. painos 1963). Helsinki: WSOY, 1993 (12. painos 2004). ISBN 951-0-18515-9.
- Hänninen, Marja-Leena & Kahlos, Maijastina & Lehtonen, Ulla: Uskonnot antiikin Roomassa. Helsinki: Teos, 2012. ISBN 978-951-851360-8.
- Kivimäki, Arto: Akilleen kantapäästä Zeuksen salamaan. Kuvittanut Matti Mustonen. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3917-X.
- Lilja, Saara: Antiikkia ja myyttejä. Helsinki: WSOY, 1990 (2. painos 1999). ISBN 951-0-16609-X.
- Mustakallio, Katariina: Uskonto ja yhteisö antiikin Roomassa. Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-061-9.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta roomalainen mytologia Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
