Ruusuikkuna

Tässä artikkelissa Ruusuikkuna:n aihetta käsitellään monitieteisestä lähestymistavasta, jonka tarkoituksena on tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta. Eri näkökulmia ja viimeaikaisia ​​tutkimuksia analysoidaan, jotta lukija saa syvän ja ajantasaisen käsityksen Ruusuikkuna:stä. Lisäksi tutkitaan tämän aiheen mahdollisia vaikutuksia ja käytännön sovelluksia eri aloilla, jotta voidaan korostaa sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Tämän artikkelin avulla pyrimme synnyttämään pohdintaa ja keskustelua Ruusuikkuna:n ympäriltä, ​​mikä myötävaikuttaa tiedon rikastumiseen ja kriittisen ajattelun edistämiseen.
Ruusuikkuna sisäpuolelta Sainte-Chapellen kappelissa Pariisissa.

Ruusuikkuna on pyöreä lasimaalausikkuna, jossa on kiviset puitteet. Ruusuikkunat ovat yleisiä keskiajan goottilaisissa kirkoissa niiden läntisten julkisivujen portaalien yläpuolella ja poikkilaivojen päädyissä.

Ruusuikkunan keskustasta säteilee jakokarmeja ja kivisiä puitteita, joiden välissä on maalattua lasia. Se muistuttaa ruusua terälehtineen, mistä se on saanut nimensäkin. Ruusuikkunoiden tehtävänä oli valaista kirkkosalia ja esittää vertauskuvallisesti aurinkoa. Niiden maalauksissa esitetään joskus mutkikkaita raamatullisia kohtauksia.

Historia

Varhaisimmat tunnetut esimerkit koristelluista pyöreistä ikkunoista ovat 900-luvulta romaaniselta kaudelta Italiasta. Näiden ruusuikkunoiden esikuvana on saattanut toimia antiikin Rooman aikaisen Pantheonin lasittamaton kattoikkuna oculus. Ruusuikkunoiden koko kasvoi 1100-luvulla kun monumentaalirakentamisen tekniikan kehitys teki mahdolliseksi entistä laajempien seinäpinta-alojen käytön. 1100-luvun puolivälissä rikkaasti koristelluista ruusuikkunoista tuli varhaisgoottilaisten kirkkojen tunnusmerkkejä.

Ruusuikkunoiden suunnittelu saavutti huippunsa ranskalaisessa gotiikassa. 1200-luvulla ne olivat kasvaneet jo täyttämään koko päälaivan leveyden. Englannin kirkoissa ruusuikkunoita tehtiin lähinnä poikkilaivoihin.

Esimerkkejä

Tunnettuja ruusuikkunoita on muun muassa Mantesin kirkossa (n. 1200), Pariisin Notre Damessa (n. 1220), Laonissa, Chartresissa, Reimsissä (1230) ja Rouenissa. Chartresin katedraalin ruusuikkuna on halkaisijaltaan 13 metriä. Sen maalauksen päähahmo on Jeesus-lasta sylissään pitävä Neitsyt Maria, johon ikkunan muut hahmot viittaavat säteittäisesti.

Ulkopuolelta

Sisäpuolelta

Katso myös

Lähteet

  1. Gympel, Jan: Arkkitehtuurin historia: Antiikista nykyaikaan, s. 114. Könemann, 2000 (alkuteos 1996). ISBN 3-8290-4779-7.
  2. a b c d George Kriehn: Rose Window 1913. Wikisource: Catholic Encyclopedia (1913), Volume 15. Viitattu 27.4.2014.
  3. Gympel, Jan: Arkkitehtuurin historia: Antiikista nykyaikaan, s. 36. Könemann, 2000 (alkuteos 1996). ISBN 3-8290-4779-7.
  4. a b Gotiikka: valon vallankumous Tila kuva aatteet. Arkistoitu 14.12.2013. Viitattu 27.4.2014.
  5. a b Ruusu innoitti ikkunantekijöitä 2009. Tieteen kuvalehti. Arkistoitu 27.4.2014. Viitattu 27.4.2014.
  6. rose window Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.4.2014.

Aiheesta muualla