| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
S (s) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 19. kirjain. Kirjaimen nimi on suomen kielessä äs (aiemmin myös es) ja äännearvo tavallisesti .
Latinalaisten suuraakkosten S-kirjainta vastaa pienaakkosissa tavallisesti s. Aiemmin pienaakkosena käytettiin myös ſ-kirjainta (ns. pitkä s), erityisesti fraktuurakirjaimissa. Saksan kielessä puolestaan ss-yhdistelmä merkitään tietyissä tilanteissa ß-kirjaimella.
Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista S-kirjainta vastaa sigma (Σ, σ, ς), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen С (с). Makedonian aakkosiin kuuluva kyrillinen Ѕ (ѕ) on samannäköinen mutta äännearvoltaan erilainen.
S-kirjaimella merkitään suomessa konsonanttia, joka ääntyy tavallisesti soinnittomana alveolaarisena sibilanttina . Sillä on kuitenkin myös allofoneja eli samaa merkitseviä variantteja. S voi ääntyä suomessa ns. suhuässänä tai vokaalien välissä soinnillisena :na, äänneympäristöstä ja puhujasta riippuen.
Suomalainen -äänne on erilainen kuin useiden eurooppalaisten kielten s:
S-kirjaimen lisäksi suomessa käytetään myös Š-kirjainta vierasperäisissä sanoissa.
S-kirjain äännetään muissakin kielissä tavallisimmin , joskus myös – näin esimerkiksi unkarissa. S-kirjain voi ääntyä myös kuten esimerkiksi englannissa ja saksassa.
S esiintyy monien kielten kirjainyhdistelmissä, jotka vastaavat tiettyjä foneemeja – lähinnä /s/ tai /ʃ/. Tällaisia kirjainyhdistelmiä ovat muun muassa sh, sch, sz, skj ja sj.
S | s | |
---|---|---|
ASCII | 83 | 115 |
Unicode | U+0053 | U+0073 |