Suomen puhekieli

Nykyään Suomen puhekieli:stä on tullut yleinen kiinnostava aihe monille ihmisille ympäri maailmaa. Sen merkitys ja vaikutus kattavat useita jokapäiväisen elämän osa-alueita terveydestä teknologiaan, mukaan lukien politiikka, kulttuuri ja talous. Suomen puhekieli on aihe, joka herättää keskustelua ja kiistoja, mutta myös kiinnostusta ja uteliaisuutta, mikä tekee siitä kohtaamispaikan eri alojen ja kiinnostuksen kohteiden edustajille. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Suomen puhekieli:n tärkeyttä ja laajuutta sekä sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan.

Suomen puhekieli on suomen kielen muoto, jota käytetään puheessa tai puheenomaisessa ilmaisussa esimerkiksi pikaviestin- tai verkkokeskustelussa. Suomen puhekielessä on paljon variaatiota, mutta on myös sellaisia puhekielen piirteitä, jotka ovat yhteisiä eri-ikäisille suomenpuhujille ja tuttuja kaikkialla Suomessa. Tällaisia piirteitä ovat muiden muassa:

  • verbin passiivimuodon käyttäminen me-pronominin kanssa (vertaa puhekielen me mennään, kirjakielellä me menemme)
  • pronominien se ja ne käyttö persoonapronomien hän ja he sijasta
  • verbin kolmannen persoonan yksikkömuodon käyttö ne-pronominin kanssa (puhekielessä ne lähtee, kirjakielessä he lähtevät
  • i:n puuttuminen joidenkin sanojen lopusta (yks, putos) tai sanojen keskeltä sellaisissa sanoissa, joissa kirjakielessä on i-loppuinen diftongi (puhekielessä keltanen, millanen, kirjakielessä puolestaan keltainen, millainen)

Lisäksi on joukko muita puhekielen piirteitä, jotka ovat tuttuja kaikkialla Suomessa, mutta joita kaikki eivät kuitenkaan käytä omassa puheessaan.

Lähteet

  1. Ääniä ilmassa, merkkejä paperilla – puhutun ja kirjoitetun kielen suhteesta - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 12.1.2022.
  2. Tekstiviestikeskustelu – kaaosta vai järjestystä? - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 12.1.2022.
  3. a b Harri Mantila: Murre ja identiteetti. Virittäjä, 3.1.2004, nro 108, s. 322–322. ISSN 2242-8828. Artikkelin verkkoversio. fi