Taviokuurna

Nykymaailmassa Taviokuurna on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion. Taviokuurna on aihe, joka ansaitsee syvällisen tarkastelun joko sen merkityksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa, sen vaikutuksensa ihmisten jokapäiväiseen elämään tai sen merkityksen historiassa. Tämän artikkelin kautta sukeltaamme eri puoliin, jotka Taviokuurna kattaa, sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykymaailmassa. Tulemme selvittämään, kuinka Taviokuurna on kehittynyt ajan myötä ja kuinka se edelleen vaikuttaa elämäämme nykyään. Epäilemättä Taviokuurna on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja pohdintaa, ja tämän artikkelin avulla toivomme valaisevamme sen merkitystä ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
Taviokuurna
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Pinicola
Laji: enucleator
Kaksiosainen nimi

Pinicola enucleator
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Taviokuurna Wikispeciesissä
  Taviokuurna Commonsissa

Taviokuurna (Pinicola enucleator) on varpuslintulaji. Sitä tavataan Etelä-Suomessa vaellusmatkoilla, kun pohjoisesta loppuvat pihlajanmarjat.

Koko ja ulkonäkö

Taviokuurna on 19-22 senttimetriä pitkä ja sillä on vahva ja tanakka ruumis. Sen kaula on lyhyt, mutta pyrstö pitkä. Nokka on lyhyt ja voimakas ja ylänokan kärki on alaspäin taipunut. Vanha koiras on väriltään pääosaksi vadelmanpunainen, mutta seassa on vaaleanharmaata. Selkä ja pyrstön yläpuoli ovat tummalaikkuiset. Naaras ja nuori koiras ovat väriltään harmaankellanoransseja. Taviokuurnalla on kaikissa puvuissa siivillä kaksi valkoista juovaa.

Levinneisyys

Taviokuurna pesii pohjoisilla alueilla: Lapissa, Alaskassa, Kanadassa ja Siperiassa. Suomen taviokuurnakannan on arvioitu 2000-vuosikymmenen lopulla olevan 15 000 paria. Kannan on arvioitu pysyneen suunnilleen saman suuruisena pitkän aikaa, mutta voimakkaat vuosien väliset kannanvaihtelut ovat kuitenkin tavallisia liikkuvaa elämää viettävälle lajille.

Elinympäristö

Taviokuurna pesii havumetsissä ja suosii vanhoja ja koskemattomia metsiä, joissa kasvaa koivua ja varvikkoa. Pesimäaikaan taviokuurna on hyvin huomaamaton ja hiljainen laji. Talvisin taviokuurnat tulevat ravinnon perässä myös taajamiin ja voivat olla täysin välittämättä ohikulkevista ihmisistä.

Lisääntyminen

Taviokuurnan munia.

Taviokuurna tekee pesänsä yleensä kuuseen, mutta joskus myös mäntyyn, koivuun tai katajaan. Pesä sijaitsee oksanhangassa 2-4 metrin korkeudella. Naaras munii touko-kesäkuussa 3-4 munaa, joita se hautoo 13-14 vuorokautta. Poikaset pysyvät pesässä noin 14 vuorokautta.

Ravinto

Taviokuurna käyttää ravinnokseen siemeniä, silmuja, marjoja, hyönteisiä ja hämähäkkejä.

Lähteet

  1. a b BirdLife International: Pinicola enucleator IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Taviokuurna – Pinicola enucleator Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 384. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  4. a b Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 23.12.2012.
  5. a b Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 301. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.

Aiheesta muualla