Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Vallankumous:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme kaikkia Vallankumous:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään ja miten se on vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Analysoimme sen kehitystä ajan myötä, Vallankumous:n eri näkökulmia ja sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi tarkastelemme sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia ja sen roolia nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa on asiaankuuluvia tietoja ja analyyseja, ja se tarjoaa täydellisen ja yksityiskohtaisen kuvan Vallankumous:stä ymmärtääkseen sen merkityksen nykymaailmassa.
Tämä artikkeli käsittelee poliittista käsitettä. Vallankumous on myös Kari Peitsamon ja Ankkulin albumi.
Vallankumous on poliittisena käsitteenä syvällinen mullistus, dramaattinen vallansiirto, jossa yhteiskunta syrjäyttää hallituksensa ja instituutionsa. Vallankumouksiin liittyy usein mielenosoituksia, väkivaltaa ja jopa vallanpitäjien teloituksia. Vallankumouksen seurauksena entinen hallintatapa ja elämäntapa korvautuvat uusilla, ja omaisuus ja työ jaetaan uudelleen. Vallankumouksen taustalla on usein tarve päästä eroon itsevaltiaasta tai korruptoituneesta hallinnosta.
Vallankumouksen voi laukaista moni yhteiskunnallinen, poliittinen tai aatteellinen tekijä, kuten:
aineellisten olojen heikkeneminen, kuten taloudellinen alamäki, elintason äkillinen lasku, raskas verotus, kuivuus, nälänhätä tai epidemiat
tunne epäoikeudenmukaisuudesta, joka syntyy sorrosta tai äärimmäisestä köyhyydestä
hävitty sota, joka vie hallituksen uskottavuuden
vieras hallinto, joka on tukahduttava tai tehoton
hallitsijan samastuminen epäsuosittuun ulkomaiseen liittolaiseen
hallituksen pyrkimys tukahduttaa mielipiteet, etenkin uskonnolliset
uusien ajatusten nousu.
Edellytykset
Onnistuakseen vallankumous vaatii monien tutkijoiden mukaan viiden ehdon samanaikaisen toteutumisen:
Suuri osa maaseudun tai kaupunkien väestöstä tulee tyytymättömäksi, ja maassa syntyy laajoja protesteja ja kapinoita valtion käskyvaltaa vastaan.
Eliitin piiriin muodostuu toisinajattelijoiden ryhmiä, ja osa eliitistä kääntyy hallitusta vastaan.
Syntyy kaikki suuret kansanluokat lävistäviä vahvoja motiiveja, jotka yhdistävät suurimman osan kansaa vallankumouksen taakse. Näistä motiiveista yleisimpiä ovat nationalismi, viha diktatorista hallintoa kohtaan, tai kolonialistista hallintoa vastustava kansallinen vapautusliike.
Vakava poliittinen kriisi halvaannuttaa valtion hallinnolliset ja pakottavat kyvyt. Kriisin voi aiheuttaa esimerkiksi tappio sodassa, lama, luonnonkatastrofi tai muiden maiden antaman tuen lakkaaminen. Halvaantunut valtio ei sitten kykene vastustamaan vallankumousta.
Muiden maiden hallitukset eivät lähde tarpeeksi voimallisesti estämään vallankumouksen kehittymistä ja toteutumista.
Vallankumouksilla on taipumus tuottaa anarkisteja. Alistetussa asemassa olevat ihmiset vapautuvat usein anarkismin vaiheen kautta, kun esivalta ja heidän turvallisuusjoukkonsa ovat menettäneet otteen.
Kommunismista vapautumisen vallankumoukset Itä-Euroopassa 1990-luvun taitteessa johtivat muodollisten demokratioiden perustamiseen. Näiden vasta vapautuneiden entisten kommunistimaiden nuorten demokratioiden taso kuitenkin vaihteli Tšekin ja Slovakian korkeasta demokratian tasosta esimerkiksi Valko-Venäjän ja Romanian vähemmän demokraattiseen.
Vallankumousjohtajiksi lasketaan usein henkilöt, jotka joko konkreettisesti tai välikäsiä hyväksi käyttäen johtivat vallankumouksen onnistuneesti loppuun. Monet vallankumousjohtajat ovat saaneet lopulta vallan itsevaltaisesti itselleen, ja näin ollen heistä on tullut maansa diktaattoreita. Myös useissa maissa, joissa vallankumouksen jälkeen ollaan siirrytty demokraattisempaan järjestelmään, on vallankumouksen johtajilla erityinen virka valtion hallinnossa. Osa vallankumousjohtajista on epäonnistunut, kuollut tai lähtenyt maanpakoon.
Almond, Mark: Vallankumous: 500 vuotta taistelua muutoksen puolesta. (Revolution: 500 years of struggle for change, 1996.) Suomennos: Kaarina Turtia. 1. painos 1999. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-15990-9.
DeFronzo, James: Revolutions and Revolutionary Movements. Westview Press, 2007. ISBN 9780813343549.
Sanderson, Stephen K.: Revolutions: A Worldwide Introduction to Social and Political Contention. Routledge, 2016. ISBN 978-1-59451-704-4.